Vesikaupungin pääkanava. (Enkä muista sen nimeä vieläkään)
Pitkä ikä. Varallisuus. Onnekkuus. 260 vuotta vanhat kiinalaiset patsasjumaluudet perheen suojaksi.
Yksi oopperan esiintyjistä. Lauletuista äännähdyksistä ei kyllä ottanut mitään selvää.
Silkkiperhosen toukkia työntouhussa. Nämäkin uhraavat henkensä komean paidan tai päiväpeitteen vuoksi.
Lampi joka on Kiinan keisarin viisaallemiehelle rakennetussa puutarhassa.
Edellisestä merkinnästä unohdinkin ihan kokonaan, että kävimme myös Master of Nets Gardenissa. Kyseessä on siis puutarha, joka on aikanaan rakennettu Kiinan keisarin luotetulle kirjanoppineelle tämän harrastuksia myötäillen. Mies on tykännyt kalastamisesta, joten on rakennettu lampi ja sen ympärille komea puutarha kivipuutarhoja unohtamatta.
Lisäksi illan ostosreissulla tuli kuvattua pätkä paikallista katuseikkailua videolle, josta käynee hyvin ilmi se liikenne- ja ihmismäärä joka täällä on kokoajan liikkeellä. Illalla varsinkin paikallisessa marketissa, voi vain ihmetellä DNA:n mainosta mukaillen “mistä näitä ihmisiä oikein tulee?” Paikallisia oli yhdessä noin Kalevan Prisman kokoisessa kaupassa tuhansittain. Käytävillä liikkuminen oli todella hankalaa, jos edes kuvitteli menevänsä jonnekkin muualla kuin minne se ihmismassa oli vyörymässä. Harmittavasti 
videokamerasta loppui kasetti juuri kun astuimme ko. kauppakeskuksen ovista sisään mutta täytyy ottaa iltashoppailu samassa paikassa uudelleen joku toinen ilta.
Kävin samalla reissulla kyselemässä China Mobilesta prepaid-korttia kännykkään (ne ovat täällä melko yleisiä) ja minut ohjattiin useampaan otteeseen kielitaidottomalta myyjältä toiselle, kunnes eräs kielitaidoton myyjä nokkelana keksi soittaa lontoon murretta edes jotenkin ymmärtävälle ystävälleen. Näitäkin puheluita tehtiin yhteensä neljä kappaletta ja jokaisen jälkeen myyjä kävi juttelemassa tiskillä työskennelleen tyttösen kanssa ja samalla kaikki paikan asiakkaat kääntyivät katsomaan minua. Kai tässä hämmästeltiin yhdessä, että mitähän tuokin tyhmä länsimaalainen taas tahtoo. Lopulta minulle myytiin ei oota ja käskettiin menemään toiseen liikkeeseen. Myöhemmin sitten löysin kioskin, joka olisi myynyt prepaid-liittymiä mutta siihen olisi tässä maassa tarvinnut passin, jota minulla tietenkään ei ollut mukana. (Sinäänsä tietysti ymmärrettävää, että tälläisessä poliisivaltiossa, jossa joka kadunkulmassa seisoo vähintään yksi poliisi, ei myydä puhelinliittymää ilmann rekisteröitymistä. Voisihan sitä muuten käyttää vaikka Kansalle haitallisen aatteen levittämiseen) Huomenna siis uusi yritys.
Tänään hommattiin taas porukalla yllätyskassi, jolle tuli hintaa huikaisevat 10 euroa ja tavaraa oli täytekakusta lähtien matkassa. Siinä oli taas makuelämyksiä kerrakseen. Kello lähenee tosin jo kahtatoista yöllä, joten Suzhou kuittaa tältä erää.
Huomenna sitten taksiseikkailua ja shoppailua tuolla enemmän keskustassa.