Nyt on koettu Shanghai muutenkin kuin bussin ikkunasta ohi kiitävänä kaupunkijättiläisenä. Aluksi kävimme tutustumassa shanghailaisen Wongin perheeseen heidän kodissaan, jonka hinta Shanghain laitakaupungilla oli noin miljoona yuania, eli 100 000 euroa. Asuntoon kuului 4 pientä huonetta ja keittiö. Parhaimmat päivänsä asunto oli jo nähnyt joitakin vuosia sitten mutta ei sitä vielä voi kauhean rapistuneeksi sanoa. Asunnon arvo on tästäkin huolimatta vain noussut. Vaikka asunnot ovat kalliita, niin talviaikaan sähköön, veteen ja kaasuun menee kuukaudessa noin kuusi euroa – kesäaikaan jäähdyttämisen vuoksi lasku hyppää noin 30 euroon, eli asuminen ei täällä kauhean kallista ole. Wongit olivat alunperin saaneet asunnon 350 000 yuanilla, koska hallitus oli purattanut heidän keskustassa olleen asuntonsa ja maksoi kompensaationa osan uudesta asunnosta.
Wongeilta suuntamisemme paikalliseen kulttuurikeskukseen, joka toimii 90 000 asukkaan Community Centerinä, jossa on kaikkea käsityömahdollisuuksista, tietokonesaleihin, kirjastoon ja länsimaisiin paritansseihin. Tästä paikasta huomasi myös millaisena turistirysänä se toimii, sillä samojen 4-vuodenaikaa maalausten kopiot olisivat maksaneet siellä yksittäishinnaltaan 600 yuania (2400 yuania koko nippu) – itse maksoin samoista teoksista riisipaperille maalattuna ja silkkikankaalle sijoitettuna 250 yuania koko setistä.
Community Centeristä suuntasimme Sea Pearl Centeriin, joka on kuuluisa paikallinen helmimyymällä nimensä mukaan. Valikoimaa helmikoruissa löytyi aina muutaman kymmenen yuanin korvakoruista yli 1 400 000 yuania maksavaan helmikaulaunauhaan. Siinä sitten voikin miettiä, ostaako asunnon vaiko kaulakorun…
Samassa paikassa esiteltiin suolaisen meriveden ja makean järviveden helmien eroavaisuuksia, sekä aitojen helmien tunnistamista väärennöksistä.
Ohjelmassa oli myös käynti buddhalaistemppelissä, joka samalla paljasti, että eilen käyty Tempel of Mystery oli myöskin buddhalainen vaikka sitä kovasti taolaiseksi väitettiinkin. Tämänkin päiväinen temppeli oli edelleen aktiivikäytössä ja monet paikalliset siellä olivat viettämässä palvontamenojaan vaikka tavallisesti buddhalaiset käyvät temppelissä kuun ensimmäinen ja viidestoista päivä. Tyypillisessä buddhalaistemppelissä on ensimmäisenä ovesta astuttaessa oven vasemmalla puolella rumpu ja oikealla puolella kello. Suoraan edessä näkyy kolme valtavankokoista kultamaalattua buddhapatsasta, joilla jokaisella on rinnassaan elämänkiertokulun ympyryyttä kuvaava hakaristi ja itse patsaat edustavat edellistä elämää, tätä elämää ja tulevaa elämää. Näiden patsaiden sivuilla on 20 sotilasta, jotka ovat kumartuneessa asennossa osoittamassa kunniaa tätä elämää kuvaavalle buddhapatsaalle. Temppelissä oli esillä myös erikoisuutena naispuolinen buddhapatsas. Kaikista pyhimpänä temppelin kätköissä oli kokonaan yhdestä jadekimpaleesta veistetty reilu satavuotias parimetrinen buddhapatsas, jonka kuvaaminen oli ankarasti kielletty. Saattaa kuitenkin olla, että videokamera vain yksinkertaisesti unohtui päälle samalla kun sen otti pois kädestään. Vahinkoja sattuu.
Päivän ateriointi suoritettiin perinteisessä kiinalaisessa ravintolassa, jossa pöytään pyörivälle alustalle kannetaan kauhea määrä erilaisia ruokia ja siitä seurue sitten itse kasaa haluamansalaisen lautasen. Ruoka oli erinomaista, koska ensimmäistä kertaa ruuassa oli oikeasti erilaisia makuvivahteita. Ainoastaan ravintolan tarjoamat jättikokoiset muovipuikot tekivät ruokailusta haastavaa niiden kärkien liukkauden takia mutta sekin ongelma ratkesi kun keksi tuonkaltaisille puikoille toimivan otteen. (Ongelmaa ei siis ratkaistu osan pöytäseuruun tavoin keihästämällä ruoka.) En kuitenkaan kyennyt tunnistamaan suurinta osaa syömästäni ruuasta. Oli mitä oli.
Seuraavana kohteena oli 400 vuotta vanha yksityisasunto puutarhoineen ja sitä puutarhaa sitten riittikin. Puutarha oli hyvin tyypillinen kivipuutarhoineen ja lampineen. Vaikkei tämä ollutkaan Master of Nets Gardenin tavoin keisarin rakennuttama, oli tämä todella vaikuttavan näköinen puutarha. Puutarhan jotkut näkymät olivat harmoonisimpia ja kauneimpia mitä tällä planeetalla on tähän mennessä ollut tarjota. Tämän näyn haastaja saa oikeasti pistää parastaan vastatessaan haasteeseen. Odotankin mielenkiinnolla pystyykö huominen Tiger Hill Garden vielä lumoavampaan maisemaan.
Puutarhasta poistuminen ei vielä kuitenkaan lopettanut päivän maisemien hämmästelyä, sillä siirryimme menneisyydestä ihastelemaan moderneja ja suorastaan kunnioitusta herättävän kokoisia pilvenpiirtäjiä, joita tuossa kylässä riittää vaikka muille jakaa. Suurimpana ja maailman kolmanneksi korkeimpana rakennuksena kohoava 492 metrinen lasipatsas on melkoinen näky. Näitä maisemia päästiin kaikenlisäksi ihastelemaan kanavalla seilaavan risteilyaluksen kyydistä, jolla teimme 45 minuuttia kestäneen kierroksen. Kaikista huvittavimpana tosin oli veneeseen mennessä matkatavaroiden läpivalaisu. Kai täälläkin sitten pelätään terroristejä, kun keskellä jokea ei ole poliisejakaan lähellä?
Päivä lopetettiin shoppailukierroksella Shanghain 5 kilometriä pitkällä pääkadulla (nimeä en muista tähän hätään), jossa kyllä kauppaa riitti joka lähtöön. Tarkoituksenani oli hankkia täältä aurinkolasit mutta näköjään ne ovat kaikki mitoitettu täkäläisille kääpiöille, joten unohdetaan se ajatus. Onneksi tässä vaiheessa iltaa lämpötila oli ainoastaan 37 astetta varjossa, joten aivan totaalisen läkähdyttävää touhua kaupungilla talsiminen ei ollut. Kaikista ärsyttävimpänä oli jatkuva ja lähes jokatoisen vastaantulijan (tai ainakin se siltä tuntui) kysely haluaisinko ostaa kellon, piraattileffan tai t-paidan? No en halua. Ihmeen avoimesti poliisit antavat tuota touhua täällä tehdä vaikka kovasti kaikkea muuten yritetäänkin kontrolloida.
Loppuun todettakoon, että tällä hetkellä keskiviikon sääennusteet ja säätutkakuvat näyttävät todella huonoilta. Shanghain päällä on hemmetinmoinen pilvilautta ja ikävimpien arvoiden mukaan vettä saattaa tulla jopa enemmän kuin Suomessa useamman kuukauden aikana yhteensä. Nyt näyttää kovasti siltä, että suuntaamme Suzhousta etelään, kohti pimennyksen keskilinjaa. Yhtenä vaihtoehtona on viimevuonna käyttöön otettu maailman pisin silta (olikohan pituus 36 km?). Muutamia etelärannikolla olevia kyliä (parin tuhannen asukkaan koko luokkaa) ollaan myöskin katsottu vaihtoehdoiksi. Huomisiltana sitten varmistuu minne lähdetään ja moneltako.
Kello on nyt jo niin paljon täällä, että kuvia tästä päivästä tulee vasta huomenna. Suzhou kuittaa tältä erää.
