Muistutus itselle: Älä lähde shoppailemaan, kun Kiinassa sataa vettä. Sitä nimittäin voi tulla melkoisella tahdilla niskaan ja samalla se saa joka paikan tulvimaan.
Toinen muistutus itselle: Et osaa vieläkään kaikkia kiinalaisia merkkejä, joten ota paperille haluamasi paikan nimi – se säästää paljolta kävelyltä. (Osoitekkin toki riittäisi.)
Kolmas muistutus itselle: Kiinalaiset ihan oikeasti pitävät siestaa.
Eli siis joo, hyppäsimme Miran kanssa taksiin saavuttuamma takaisin pimennyksestä ja suuntasimme tänä ihanan kosteana päivänä Guan Qian Jeille. Tarkoituksena oli mennä syömään 250 vuotta ja rapiat tuossa ostoskadulla seisseeseen ravintolaan Song He Louhun. Ensinnäkin tuolla satoi kaatamalla. Toiseksi emme löytäneet ravintolaa, vaan ravasimme Taijian Nongia edes takaisin ja kokeilin kysellä paikalliselta poliisilta infoa ravintelin mahdollisesta sijainnista mutta setä ei lämmenyt kiinan ääntämykselleni. Toisaalta kiinassa yksi äänne eri tavalla painotettuna tarkoittaa yleensä viittä toisistaan täysin poikkeavaa asiaa, joten voi olla, että vain haistattelin poliisisedälle. En tiedä. Viimein kun löysimme oikean ravintolan, se oli tottakai kiinni, koska kello oli hieman yli kaksi. Kaikki muutkin lähellä olevat ravintolat tuntuivat olevan kiinni ja tässä vaiheessa kadulla tuli vettä entistä kovemmin ja kadut kirjaimellisesti tulvivat (hehe, arvatkaas vaan kuinka paljon lenkkareista voi tällä hetkellä vääntää vettä?) Päädyimme siis Kansan Kaupan alakerrassa sijaitsevaan KFC:hen, josta otimme popsittavaksi hyvin vastahakoisesti jotain friteeratun kanapihvin ja Big Macin risteytystä. Täytyy katsoa, jos lähtisi iltapalaverin jälkeen uudelleen keskustaan ja kokeilisi tällä kertaa päästä oikeasti sisään tuohon maailman maineessa olevaan ravintolavanhukseen.
Ruokailun aikana sade oli onneksi suurimmaksi osaksi hellittänyt, joten pääsimme aloittamaan päivän shoppailukierroksen Guan Qian Jein sivukaduilla, joissa päädyimme myös käsittämättömän nuhjuiseen Mustamäen torin vastineeseen. Piraattilaukkuja olisi täällä tarjolla hirmuiset määrät. Huomasimme myös samalla, että emme käyneet puolissakaan paikoista joita tuosta Tempel of Mysteryn alueelta löytyy. Täytynee harkita sijoittavansa uudelleen euron verran pääsylippuun, niin pääsisi ihmettelemään kirjallisuuden jumaluuden temppeleitä ja muita saleja.
