Viimeinen ilta – viimeisen illan murkinat. Lopultakin siis pääsimme tänne maailman kuuluun 250 vuotiaaseen ravintolavanhukseen, joka oli sitten ihan oikeasti mallia hieno ravintola. Kun meidät oli johdatettu pöytään ja aloimme selaamaan ruokalistaa, niin tietenkään siinä ei ollut tarjolla mitään muuta kuin harakanvarpaita, eikä tuo ruokasanasto vielä ihan niin kattavasti taivu paikallisittain. Parilta tarjoilijalta pyytämisen ja näiden pitämän pikapalaverin jälkeen saimmekin sitten käsiimme printatun listan, jossa oli käännökset myös Lontoon murteeseen. Päädyimme sitten selaamaan Suzhoun perinneruokia ja Mira halusi itselleen mandariinikalaa ja minä halusin ankkaa. Ok, tarjoilija oli tyytyväinen tilaukseen.
Keskimäärin noin kahden minuutin välein jompikumpi tarjoilijatyttösistämme oli kaatamassa lisää paikallista teetä, joten sen loppumisesta ei ollut huolta. Lisäksi tilasin meille ruokajuomaksi perinteikästä vuosikerta riisiviiniä, joka ei osoittautunut yhtään hullummaksi valinnaksi. Tee tuntui sopivan viiniin ja toisinpäin. Kokeileppa samaa Alkon valikoimalla. (En tosin tiedä miksi suomalaisessa ruokakulttuurissa viinin pitäisi sopia teehen mutta ihan sama. Täällä siis tapana on, että tee/kahvi juodaan ennen ruokaa.)
Ensin pöytään tuli valtavalla lautasella kokonainen kala päällä ja pyrstöllä varustettuna. Sille oli jopa tehty silmät viinirypäleistä! (Kuva myöhemmin) Viiden minuutin odottelun jälkeen pöytään kannettiin toinen samanlainen lautanen, jolla makasi kokonainen ankka paistettuna. Kyllä, siis kokonainen ankka. Viimeistään tässä vaiheessa siis selvisi, että nämä selvästikkin ovat tarkoitettu kahden hengen aterioiksi mutta eipä sitäkään tietysti missään kohtaa ruokalistaa oltu ilmaistu. Noh, ei siinä sitten mitään muuta kuin kala ja ankka suuhun. En sitten tiedä kummilla oli hauskempaa – meillä seuratessa tarjoilijoiden ihmettelyä vai tarjoilijoilla ihmetellessään hulluja länkkäreitä. Ruoka oli kyllä todella hyvää ja sitä nyt oli sitten parhaimmillaankin riittävästi. Olihan se siis sentään kahden hengen annos. Riisiä ei kyllä saatu, kun ei sitä ymmärretty erikseen tilata – toisaalta, eipä sitä kyllä olisi jaksanut syödäkään.
Kaikkinensa ankka, mandariinikala ja pullo riisiviiniä kustansivat noin 28 euroa. Ei siis ollenkaan hullumpi sijoitus.
Päivällä kävimme haalimassa ison kasan erilaisia paikallisia teelaatuja. Siinäpä sitä taas oli paikallisilla ihmettelemistä kassajonossa kun länkkärit latovat kassalle kymmenkunta purkkia teetä.
Kohta pitäisi vielä suunnata viimeistä kertaa tuohon lähimarkettiin katselemaan, joskos sieltäkin saisi tuota riisiviiniä ostettua mukaan tulijaisiksi muutaman pullon verran. Sen jälkeen onkin sitten vuorossa se toivoton yritys saada kaikki mahtumaan matkalaukkuihin.
Lähtö aamulla kello 5:00 kohti Shanghai Pudong Internationalia.
Kaikenkaikkiaan täältä meille on tarttunut mukaan 8 tuntia videota, yli 2000 kuvaa ja paljon kaiken näköisiä ostoksia.
Joskus huomenillalla sitten yhteenvetoa reissusta. Nyt täytyy rientää vielä viimeisen kerran Suzhoun pimeyteen.
谢谢 苏州
