Noniin, nyt on reissu itään heitettynä. Vaikka merkintä alunperin eilen pitikin kirjoittaa, niin se nyt jäi väliin 23 tunnin valvomisen jälkeen. Heräsimme eilen aamulla neljältä Kiinan aikaan ja lähdimme Shanghai Pudong Internationaliin aamuviideltä bussill yhden kiinalaisen oppaan, Richardin, johdolla. Shanghain päässä check-in ja baggage drop menivät kiitettävän nopeasti, sillä jonoissa ei juurikaan ollut muita kuin meidän ryhmäläisiämme. Samoin myös turvatarkastukseen oli vain parin ihmisen jono. (Sainpahan muuten salakuljetettua koneeseen ilmailulainsäädännössä vaaralliseksi merkittyä tavaraa äärimmäisen tiukasta tarkastuksesta huolimatta – siitäs saitte taas kinukit.)
Nyt sitten, kun on poissa Puolueen valtapiiristä ja ei tee enää laitonta rekisteröimätöntä blogia (Kiinassa kaikki blogit pitää rekisteröidä viranomaisille valvontaa varten), niin voikin ihmetellä tuota maanantaina tekemäämme käyntiä Wongin perheen kotiin. Kaikki mitä he meille kysymyksiin vastailivat ja esittelivät Kiinan niin autuasta ja ihanaa elämää oli niin suoraan Puolueen propagandaoppaasta, että ei siinä jäänyt varmaankaan kenellekkään epäselväksi, että kyseessä taatusti oli Puolueen jäseniä. Toisekseen myös oppaamme olivat kovasti sitä mieltä, että Taiwan ja Koreat ovat Kiinan maakuntia. Mitähän esim. Etelä-Korealaiset mahtavat pitää tästä ajatuksesta?
Kaikkiaan kyseessä oli kyllä todella upea reissu todella mielenkiintoiseen maahan. Sitten kun muistetaan, että liikuimme suunnilleen 100×150 kilometrin kokoisella alueella ja tuossa maassa sitä lääniä riittää lähes 5000×5000 kilometriä, niin mitä kaikkea muuta tuolla maalla on vielä tarjottavanaan? Täytyy joskus harkita uutta reissua toisaalle. Ja sen minkä takia oikeastaan kannattaa vielä odottaa Kiinaan menemistä on nimenomaan kiinalaisten kielitaidottomuus. 5-10 vuotta kun mennään eteenpäin ja nykyiset yläasteelaiset kun ovat työiässä, niin maan kielitaito eri palveluissa tulee hyppäämään ihan uudelle tasolle. Nykyisillään kun ei tuolla oikeasti tehnyt englannilla yhtään mitään ihan muutamaa yksittäistä poikkeusta lukuunottamatta. Hotellin henkilökunnankin englannin osaaminen rajoittui suurimmaksi osaksi tasolle “me want food” ja sen vaikeampaa lausetta ei kannattanut enää alkaa edes harkitsemaankaan sanovansa. Kaikkien paikallisten myyjien ja tarjoilijoiden kanssa asioiminen sitten olikin kauheaa huitomista ja pantemiikkaa mutta lopulta kyllä molemmat osapuolet ymmärsivät mitä tässä nyt kukin yrittää sanoa. Paikoittain se vain oli todella hankalaa.
Kuvia alkaa ilmestymään tänään ja ensiviikon aikana osoitteeseen http://jarijuutilainen.net/albumi/index.php?cat=7 – kuvia on otettu yhteensä yli 3000, joten karsinta tulee viemään oman aikansa. Kuvia on lisäksi räpsitty myös kännyköillä, joten osan laatu ei ehkä ole päätähuimaava mutta onpahan saatu edes jotain kuvallista dataa talteen. Lisäksi voi olla, että galleriaan ilmestyy jossain välissä myös screenshotteja videolle kuvatusta materiaalista paikoista, joissa kameraa ei saanut käyttää (mm. Jadebuddha)
