Tänään ISS:n lento näkyi kaksi kertaa. Ensimmäinen oli kello 19 aikoihin ollut, huikaisevan pitkä 110 asteen kaari, joka siis käytännössä meni koko eteläisen horisontin poikki. ISS näkyi kirkkaana valopisteenä hieman vajaat 8 minuuttia – pisin aika mitä itse olen koskaan sitä sattunut havaitsemaan. Kuvaamisen päätin jättää väliin, sillä tuon ikuistamiseen olisi tarvinnut alle 8 millisen kalansilmän ja silloinkin pelivaraa olisi jäänyt croppikennolla puolisen astetta alku- ja loppupäähän. Siis 8 millisellä.
Toinen lento sitten tulikin ISS:n kiertoajan mukaisesti noin 90 minuuttia myöhemmin ja sekin osoittautui 35mm optiikalle aivan liian pitkäksi. Kaaren pituus nimittäin ole 61 astetta ja optiikan näkökenttä ainoastaan 37 astetta. Ultralaajis olisi sittenkin ollut parempi valinta.
Nikon D5100, 35mm/f1.8, ISO400, 38x5s
Nikon D5100, 35mm/f1.8, ISO400, 38x5s
Jos aamuyöllä on selkeä taivas, niin yritetään saada ISON-komeetta edes pisteenä esiin 300mm objektiivilla ja ankaralla kuvien pinoamisella. ISONin kirkkaus on tällä hetkellä noin 10 magnitudia ja sen alapuolella tulee loistamaan suoraan Tampereen valot, joten yritys voi olla jo tuomittu epäonnistumaan. Kokeillaan nyt kuitenkin. Saapahan sitten ainakin Marsin kuvaan, jos ei muuta.
