Tämäkin meteoriitti edustaa kivimeteoriitteja ja niiden alaluokkaa akondriitteja.
Kyseessä oleva murukasa on harvinaisuus, joka on myöskin kotoisin Marsista.
Virallinen nimi: Nakhla
Sijainti: Nakhla, Abu Hommos, Alexandria, Egypti
Löydetty massa: 10 kg
Nähty putoaminen: Kyllä
Pudonnut: 28.6.1911 09:00
Löydetty: Kesäkuu 1911
Luokitus: Akondriitti (Nakhlite)
Massa: ~30 mg
Nakhla on ensimmäinen löydetty tämänkaltainen akondriitti, joten se on prototyyppi alaluokalle nakhliitit. Se on myöskin ensimmäinen Egyptistä löydetty meteoriitti. Tämä on kaikenkaikkiaan melko legendaarinen meteoriitti. Ensinnäkin, se on melko harvinainen – putoamisen jälkeen sitä löydettiin 40 kiveä jotka käytännössä kaikki ovat yliopistojen ja museoiden tutkimusosastojen lukkojen takana. Sellaisesta tämäkin on lähtöisin – kyseessä oleva kivimurska on Saksasta Münsterin yliopistolta niin sanottua sahaamispurua meteoriitin rikkomisesta.
Toinen erikoisuus meteoriitissa on tähtitielijöiden joukossa kietävä urbaanilegenda Nakhla-koirasta, joka lehtitietojen ja silminnäkijähavainnon mukaan kirjaimellisesti tuhoutui meteoriitin iskeytyessä siihen. Denshalin kylässä asuneen maanviljelijän, Mohammed Ali Effendi Hakimin, mukaan yksi meteoriiteista iskeytyi koiraan, joka silmänräpäyksessä muuttui tuhkaksi. Todellisuudessa kuitenkin kaikki löydetyt Nakhla-meteoriitin kappaleet löytyivät 4,5 kilometrin kokoiselta putoamisalueelta. Denshal sijaitsee putoamisalueesta 33 kilometrin päässä, joten ei ole kovinkaan todennäköistä, että sinne olisi kiven sirpaleita tippunut. Yliaaltopamauksia siellä tosin on varmasti kuulunut. Myöskään koskaan varsinaista todistetta meteoriitin tappamasta koirasta ei esitetty, joten tarina lienee pelkkää tarua.
Mutta meteoriitilla on myös varsin mielenkiintoista tieteellistä taustaa. Se on ensimmäinen meteoriitti, josta löydettiin todisteita vedestä Marsissa. Se sisältää karbonaatteja ja vesipitoisia mineraaleja, jotka ovat muodostuneet vedessä tapahtuvien kemiallisten reaktioiden seurauksena. Sen karbonaatit sisältävät enemmän hiilen 13-isotooppia, kuin Maan kivilajit.
Nakhla voi vielä myös osoittautua ensimmäiseksi todisteeksi maan ulkopuolisesta elämästä. 1998 British Museum antoi meteoriitista näytteen NASAn Johnson Space Centerille, josta maaliskuussa 1999 löydettiin biomorfiisia muotoja. Samalla meteoriitista löydettiin useita eri aminohappoja mutta niiden marsperäisyydestä ei voitu olla varmoja ja ne saattoivat olla seurausta näytteen kontaminaatiosta. Vuonna 2006 Lontoon luonnontieteellinen museo antoi yhden suhteellisen kontaminaatiovapaan kiven NASAlle rikottavaksi. Meteoriitin mineraalipitoisuudessa oli ylimääärin monimutkaisia runsashiilisiä dendriittisiä, eli puumaisia kiteitä siltäviä reikiä ja kanavia, vastaavasti kuten bakteerit ovat aiheuttaneet Maan kivissä.
Maaliskuussa 2006 pidetyssä 37. Kuu- ja planeettatieteiden konferenssia kuitenkin pitkällisen väittelyn päätteeksi todettiin, että maailmankaikkeuden neljänneksi yleisimmän alkuaineen esiintyminen eläviä organismeja muistuttavien muotojen muodossa ei ole riittävä todiste Marsissa joskus eläneistä bakteereista. Varsinkin kun meteoriitista ei löydetty hiilen 14-isotooppia, jota kaikki tunnettu maaperäinen elämä tuottaa.
Nyt nakhliitteja on löydetty 13 kappaletta.
Edelliset:
– Tissint-meteoriitti (Kivimeteoriitti, Akondriitti, mars-meteoriitti, shergottiitti)
– NWA 4483 (Kivimeteoriitti, Akondriitti, kuu-meteoriitti)
– Chelyabinsk (Kivimeteoriitti, Kondriitti, LL5)
