Halokasta huomenta!

Halokasta huomenta!

Auringonnousun aikaan alkoi näkyä ensin komea punertava auringopilari, joka voimistui todella näyttäväksi. Lentokonekkin halusi tulla samaan kuvaan:

Nikon D5100, 185mm/f7.1, ISO100, 1/80s
Nikon D5100, 185mm/f7.1, ISO100, 1/80s

Tässä vaiheessa auringonpilari alkoi olemaan kirkkaimmillaan ja samalla se värjäsi jo taustalla olevat pilvetkin punertaviksi. Samalla alkoi näkymään horisontinsuuntaiset pilaritkin.

Nikon D5100, 185mm/f7.1, ISO100, 1/500s
Nikon D5100, 185mm/f7.1, ISO100, 1/500s

Aurinko kun nousi horisontista ylös, alkoi sille muodostumaan vielä lisäksi sateenkaarenväreissä loistavat sivuauringot.

Nikon D5100, 16mm/f8, ISO100, 1/640s
Nikon D5100, 16mm/f8, ISO100, 1/640s

Ja sivuauringot senkuin jatkavat kokoajan kirkastumistaan:

Nikon D5100, 16mm/f8, ISO100, 1/800s
Nikon D5100, 16mm/f8, ISO100, 1/800s

Tätä kirjoittaessa, sivuauringot ovat kirkastustuneet entisestään ja niiden pituus alkaa olemaan lähellä kahdeksaa astetta.

Päivitys:

Sivuauringot jatkavat kirkastumistaan ja pidentymistään. Lännenpuoleinen jää harmittavasti suoraan männyn taakse.

Nikon D5100, 16mm/f8, ISO100, 1/800s
Nikon D5100, 16mm/f8, ISO100, 1/800s

Päivitys 2:
Sivuauringot alkoivat himmenemään mutta samalla niiden yläpäät alkoivat kaareutumaan.

Nikon D5100, 16mm/f8, ISO100, 1/800s
Nikon D5100, 16mm/f8, ISO100, 1/800s

Ja piakoin tämän kuvan jälkeen ne katosivat näkyvistä. Sivuauringot näkyivät melko tarkalleen kaksi tuntia.