Jatkoa aikaisemmalle artikkelilleni: Archenhold Sternwarte Observatory
Berliinin itäisestä osasta, Treptower Parkista, löytyi varsin mielenkiintoinen tähtitieteen kohde vierailtavaksi. Sisäänpääsy Observatorion museoon maksoi 2,5 euroa, joka tarjoaa varsin erinomaisen hinta-laatusuhteen. Observatoriolla on aikanaan luennoinnut mm. Albert Einstein, jonka mukaan luentosali nykyään onkin nimetty.
Archenholdin Observatorion museo avattiin jo ennen toista maailmansotaa, kun Archenhold oli vielä Observatorion johtajana. Taisivat jopa mainostaa itseänsä vanhimmaksi observatoriomuseoksi.
Museo itsessään koostui muutamista huoneista, joissa oli keräiltynä erilaisia tähtitieteen havainnointilaitteita ja planisfäärejä. Samalla tähtitieteen historiaa kerrottiin aina muinaiskansojen tähtitaivaan tapahtumien mukaan suunnatuista temppeleistä nykyisiin avaruuskaukoputkiin. Myöskin pieni meteoriittikokoelma löytyi aurinkokuntaa käsittelevästä huoneesta. Isoimpana taivaallisena rautakimpaleena oli noin 300 kilogrammaa painava Canyon Diablon massa.
Tuossa yläpuolella olevassa kuvassa on astronomi Heinrich Schumacherin käyttämä kaukoputki 1800-luvun alkupuoliskolta. Se oli aikansa tarkimpia instrumentteja geograafisen sijainnin määrittämisessä. Nykyään kännykässä oleva GPS-vastaanotin ajaa saman asian – tarkemmin.
Vanhojen laitteistojen lisäksi observatorio on edelleen aktiivisessa käytössä, joskin enenemissä määrin amatööriastronomien erilaisten työryhmien kautta. Nykyisin observatoriolla tehdäänkin jatkuvaa kosmisen säteilyn havaitsemista kahdella erilaisella laitteistolla.
Yläpuolella olevassa kuvassa on suurjännitteellä toimiva kipinäkammio, joka toimii hiukkastunnistimena. Rakenteellisesti siinä on tosistaan eristettyjä levyjä, joiden välissä on inerttiä kaasua suurjännitekentässä. Kun varautuneet hiukkaset (myonit, vapaat elektronit ja protonit yms.) kulkevat kammion läpi, kaasuatomit ionisoituvat ja elektroneja vapautuu.
Tässä puolestaan on “todennäköisyys-laskentakaukoputki”, jolla havaitaan kosmisen säteilyn sekundääripartikkeleja. Ne kuitenkin yleensä ovat vaikeasti erotettavissa muusta taustasäteilystä, joten ratkaisu on mitata niitä kahdella, päinvastaiseen suuntaan asetetulla geigermittarilla. Autimatisoitujärjestelmä liikuttelee mittareita ylös ja alas niin, että jokaisesta mittauspisteestä kerätään dataa 300 sekunnin ajan. Kun saman päivämäärän ja mittauskulman mittauspisteitä tarkastellaan eri vuosilta päällekäin saadaan havainnoista eliminoitua sään ja auringonaktiivisuuden vaikutus mittaustuloksiin.
Observatorion katolta löytyi radiopeili ja sen alapuolelta ohjaushuone, mutta en ole varma vieläkö se oli aktiivisessa käytössä. Jossain oli mainintaa, että sitä oli lähinnä käytetty Auringon havainnoimiseen.
Katolta sitten avautuikin näkymä siihen, mitä oli ohi kävelleessään yrittänyt ikkunoista kurkkia. Maailman pisin liikuteltava linssikaukoputki. Jättiläisellä oli mittaa 21 metriä ja sen linssin halkaisija on 68 senttimetriä, massaa hirmuiset 130 tonnia. Suurennos putkessa on 210-kertainen, joka teki siitä erinomaisen kuu- ja planeettaputken. Putki rakennettiin 1896 Berliinissä olleeseen The Industrial Showhun. Erikoiseksi kaukoputken tekee myös se, että se ei ole tyypilliseen tapaan sijoitettu tähtitorniin. Kupolin halkaisijan kun täytyisi olla vähintään 50 metriä, jotta putkea olisi mahdollista kääntää.
Viimeisessä kuvassa vielä Pimennysmatkaaja Archenholdin Observatorion katolla.
Linkki Archenholdin Observatorion sivuille: http://www.sdtb.de/Archenhold-Sternwarte.7.0.html
Suosittelen kohdetta lämpimästi Berliiniin matkaaville. Kokonaisuutena varsin mielenkiintoinen pala tähtitieteen historiaa, josta ainakaan itse en ollut aikaisemmin tietoinen.
