Ensimmäinen yritykseni ikinä kokeilla kuvata entistä planeettaa ja nykyisin kääpiöplaneetan nimitystä kantavaa Plutoa.
Nikon D7100, 200mm/f2.8, ISO1600, pinottu 105 x 1,3s
Pluton havaitseminen Suomesta käsin on ylipäätään melkoisen vaikeaa johtuen sen sijainnista hyvin lähellä horisonttia. Mitä lähempänä horisonttia kohde on, sitä paksumpi ilmakehä kohteen ja havaitsijan välissä vallitsee. Ilmakehän lisäksi kiusaa tekee myös vaaleampi taustataivas. Tällä kertaa näköjään myös kapea pilviverho, jonka piti luonnollisestikin päättää sijoittaa itsensä siihen Pluton kohdalle – minnekäs muuallekaan?
Kovan kuvankäsittelyn ja väärävärikuvasta yksityiskohtien kaivamisen jälkeen oikealla kohtaa alkoi erottua piste ja sen alapuolella oikeissa asennoissa lähes yhtä himmeitä tähtiä. Tämän perusteella uskaltaisin väittää, että väärävärikuvassa olevassa 300 kertaisessa suurennuksessa merkattu piste tosiaan on Pluto eikä pelkkää kennon aiheuttamaa kohinaa.
Täytyy vielä odottaa muutamia viikkoja taustataivaan tummumista ja toivoa pilviharsotonta kuvaushetkeä, niin yritetään sitten uudestaan saada Plutoa kuvaan. Toivottavasti paremmalla menestyksellä.
