Olin havainnoimassa Härkämäen Observatoriolla viimeyön ja päätin nyt vielä kokeilla kolmatta kertaa Pluton kuvaamista. Ensimmäisellä kerralla sain tunnin kuvankäsittelyn jälkeen kaivettua esiin sen yhden potentiaalisen pikselin. Toisella kerralla seeing oli niin huono, että mitään ei erottunut. Mutta onneksi vanha sanonta – kolmas kerta toden sanoo – piti taas paikkansa.
Olosuhteet tosin taistelivat kovasti tälläkin kertaa vastaan. Vaikka Härkämäen Observatorio onkin täysin valosaasteettomalla paikalla ja ilmakehä oli rauhallisin mitä tällä havaintokaudella olen nähnyt (seeing oli vähintään 4) ja sitten tulee se iso mutta. Mutta ilmakehän läpinäkyvyys oli kosteudesta johtuen aivan onneton etelätaivaalla. Läpinäkyvyydesta kertonee jotain se, että kiikarikohteena oleva komeetta C/2014 E2 (Jacques) ei erottunut visuaalisesti edes Observatorion pääputkella, joka on kuitenkin 14″ Celestron.
Jälleen ison kuvankäsittelyurakan päätteeksi Pluto erottuu tällä kertaa jopa huomattavasti selkeämmin. Täytyy vielä, kunhan pääsen järeämmän tähtikirjaston ääreen takaisin Tampereelle, varmistaa mikä tuon Pluton yläpuolella olevan tähden kirkkaus on. Se kun näyttää olevan aika samaa magnitudia.
Nikon D7100, 200mm/f2.8, ISO1600, pinottu 70 x 1,3s
Illalla tai viimeistään huomenna sitten vielä linnunratakuvia, kunhan ehdin ne käsittelemään.
