Aamulla katselin ennen auringonnousua ulos ikkunasta ja ihastelin paksun jääsumun peittämää järveä. Tämähän voisi tietää haloilua. Kun Aurinko alkoi nousta, jääsumuun alkoi sivuauringon etäisyydelle muodostumaan sateenkaaren värejä. Luultavasti kyseessä oli siis levinnyt sivuaurinko. Aurinko jatkoi nousuaan ja pikku hiljaa myös paksun sumupeitteen yläpuolelle alkoi muodostumaan pilaria ja sivuaurinko tuli selvästi esiin.
Aurinko jatkoi nousuaan ja sivuaurinkojen lisäksi alkoi muodostumaan auringon pilari. Tarkemmin katseltuna pilarin pää alkoi haaroittumaan ja havaittavissa oli himmeä Moilasen kaari! Ensimmäinen kerta kun Moilasen halon näen tai saan kuvaan. Kuvankäsittelyssä esiin tulee myös himmeä 22 asteen rengas, joka ei paljain silmin erottunut.
Näytelmä alkoi jo himmenemään, kun otin 78 kuvan pinon. Moilasen kaari käytännössä katosi jo näkyvistä mutta sivuaurinkojen kaveriksi tuosta voinee sanoa melko varmat alasivuauringot. Sen verran tuo sauri kirkastuu tuossa metsän päällä.