Leiripaikan etsiminen tälle päivälle ei ollut kovinkaan haastavaa. Päätimme yöpyä Ytresandin rinteillä. Vaikka 364 metrinen vuori ei nyt vielä pahalta kuulostakaaan mutta tällaiselle sohvaperunalle se on melkoinen suoritus – varsinkin selässä on täyteen sullottu 70 litrainen rinkka.
Vaimolta loppui vuoren valloitushalut kesken muutamaa sata metriä ennen ylintähuippua. Näkyvyys alkoi siinä kohtaa olla jo varsin heikko, koska olimme nousseet pilvien korkeuteen. Itse jatkoin matkaa, koska ei tuossa kohtaa ole enää takaisin kääntymistä.
Näkyvyys oli matkalla huipulle oli aivan onneton. Ehkä joitain kymmeniä metrejä. Päätin lyödä ensin toisen vaellussauvani maahan pystyyn merkiksi. Kun matka eteni taas sen verran kohti huippua, että sauva oli käytännössä kadonnut näkyvistä löin vielä toisen sauvan pystyyn maahan. Sen jälkeen onnistuin pääsemään huipulle!
Otettuani 360 asteen panoraaman pilvien peittämällä Ytresandin huipulla, en tiennyt yhtään mihin suuntaan kuuluisi lähteä. Onneksi vaellussauva kuitenkin siinti näkyvyyden rajalla ja matka alaspäin voi alkaa.
Laskeuduimme lopulta 240 metrin korkeuteen, ehkä parikymmentä metriä pilvien alapuolelle. Näin on edes hieman vähemmän kosteutta ilmassa.
