Muinaiskohdeviikonloppu sai jatkoa ja vuorossa oli poikkeaminen Vesilahdelle, jossa tulikin käytyä niin sanotusti kolme kärpästä yhdellä iskulla.
Ensimmäisen vuorossa Päivääniemen kalmisto tai historiallisesti Päiväniemi tai Päivänniemi. Varhaisin kirjallinen viittaus alueeseen on vuodelta 1440, jolloin se oli kirjoitettu muodossa Paiuänemij. Alueen muinaishistoriallinen luonne on tunnettu jo 1700-luvulta asti. Kyseessä on yksi Suomen suurimmista rautakautisista kalmistoista. Sieltä tunnetaan 130 hautaröykkiötä, joista komein on tehty suuren maakiven ympärille. Tästä röykkiöstä puuttuvat polttohautaukselle tavanomaiset palaneet ihmisen luut, joten kyseessä lienee kalmiston keskelle rakennettu vainajien palvontapaikka. Asiaa tukee myös kiven ympärillä oleva kivetty silta, eli “vainajien tie”.
Haudoista tehdyt löydökset ajoittuvat pääsääntöisesti merovingiajan jälkipuoliskolle, noin vuosien 600-800 välille. Vanhimmat tehdyt löydökset ovat olleet noin 300 vuoden tienoilta. Röykkiöistä on löydetty kaikkea keihäänkärjistä väkipuukkoihin ja miekan palasiin.
Seuraavana kohteena oli Kaakilanniemen linnakallio, joka on ollut Pyhäjärven rannalla sijainnut pakopaikka. Se on myös ollut lappalaisten viimeinen asuinpaikka Vesilahdella.
Linnoituksen lounaisrinteelle on rakennut kivimuuri, jonka päällä on luultavasti ollut linnavuorille tyypillinen hirsivarustus. Täyttä varmuutta asiasta kuitenkaan ei ole, sillä alueella ei toistaiseksi ole tehty arkeologisia kaivauksia. Pyhäjärven puoleinen rinne vuoresta puolestaan on niin jyrkkä, että sieltä novogordilaisten hyökkääjien on ollut lähes mahdotonta päästä ylös. Näköyhteys täältä on aikanaan ollut Onkemäen linnavuorelle ja Lempäälän pirunlinnalle, joten linnavuoriketju on toiminut tässäkin kohtaa.
Kolmas ja samalla päivän viimeinen kohde oli Tuhnunvuori tai vanhimmalta nimitykseltään Huhnunvuori. Äkkijyrkässä kalliorinteessä on myös luola, joka pirunluolana tai pirunpesänä tunnetaan. Tarina kertoo pakanajumalan paenneen kirkonrakentajia Vesanniemestä luolaan, josta se on sitten käynyt varastelemassa Laukon kellarista viinaksia. Tarinan mukaan luola on niin iso, että sinne on mahtunut ratsastamaan mies hevosen selässä ja se jatkuu aina Karkun Pirunvuoreen tai Laukon keskiaikaiseen kivikellariin asti. Luolan suuaukko oli kuitenkin niin vaikeakulkuisessa paikassa, että sinne ei lopulta viitsinyt alkaa kiipeilemään.
Tuhnunvuorta vastapäätä on Hulluharju, joka on saanut tarinan mukaan nimensä Ahti-nimisestä miehestä, joka päätti siellä sotaretkestä Karjalaan. Toisen version mukaan nimi tulee Vesilahden ensimmäisestä kristinuskon levittäjästä, joka Hunnun Herrana tunnettiin.
Kulttuurihistoriallisesti Tuhnunvuori on muutenkin hyvin merkittävä, sillä muun muassa Elias Lönnrot hiihteli usein täällä. Myös Elinan surma -runossa Klaus Kurjen ja Kirstin kerrotaan hukkuttautuneen juurkin Tuhnunvuoren rinteeltä.
