Telttailukausi avattu! Retkikohteena oli tällä kertaa melkein paluumatkalle sattunut Lauhanvuoren kansallispuisto. Kansallispuisto sijaitsee Pohjanmaan korkeimman vuoren ympärillä ja sen laelle on rakennettu varsin kookas puinen näkötorni. Näkötornin huipulta avautuvat todella mahtavat näköalat ympäri Pohjanmaata.
Toinen erikoisuus kansallispuistossa on muinaisranta, josta on muodostunut kivijata tai tuttavallisemmin pirunpelto. Kivijatan kuitenkin tekee erikoiseksi se, että se on muodostunut hiekkakivistä. Enpähän ole aikaisemmin nähnyt kieltokylttiä, jossa kielletään koskemasta kiviin. Nyt olen. Tosin 500 miljoonaa vuotta vanha hiekkakivi on aika murenevaa, joten kielto lienee tällä kertaa aiheellinen. Normaalisti hiekkakiveä ei juurikaan Suomessa näe, jääkausien jäämassojen kuluttaessa ne pois liikkuessaan.
Vanhan kansan legenda Lauhavuoren poikkeukselliselle kivijatalle, eli pirunpellolle, kertoo Jumalan olleen kuljettamassa kivilastia Pohjanmaalle mutta Lauhanvuorella asunut piru häiriinnyttyään kaatoi kivilastin vuoren rinteelle.
Alunperin oli tarkoitus mennä telttailemaan alueella sijaitsevalle Spitaalijärvelle mutta sen parkkipaikan ollessa jo täpötäynnä suunnitelma muuttui. Lopulta päädyimme telttailemaan kansallispuistoalueen ulkopuolelle Lauhakankaan ja Muurahaisen väliin. Muurahainen on siis tällä kertaa ihan paikannimi, eikä sellainen pieni viipeltävä kuusijalkainen ystävämme.
