Örön saari on ollut Puolustusvoimien käytössä aina vuoteen 2015 asti, jolloin siitä suurin osa avattiin yleisölle. Nykyisin se on Saaristonmeren kansallispuistoa, jossa käy runsaasti retkeilijöitä. Saarella on varsin monipuolista ja harvinaista luontoa, koska se on ollut niin pitkään suljettuna kävijöiltä.
Saarelle voi joko saapua omalla veneellä, jolloin peritään laiturimaksu tai vaihtoehtoisesti laivakyytejä lähtee mm. Kasnäsin satamasta. Kasnäsistä lähtevään yhteysalukseen näytti saavan myös polkupyörän matkaan, jos sellainen on mukana.
Luonnollisesti saarella on paljon sen historiasta muistuttavaa sotilasmateriaalia ja rakennuksia, joista osaa on nykyisin hyödynnetty näyttelytiloina, kauppana, hotellina ja ravintoloina. Peruspalvelut saarella siis ovat hyvin kunnossa. Lisäksi sieltä löytyy erillinen telttailualue, jossa saa halutessaan majoittua.
Vaikka saari ei mikään tuhottoman iso kooltaan ole, siellä riittää kierrettävää ja nähtävää pariksi päiväksi. Oma reissu oli vain pikainen neljän tunnin piipahdus maihin, joten siinä ajassa ehti jalkaisin kiertämään vain osan saaren eteläosasta. Alueella on vuokrattavana myös polkupyöriä, joka olisi näin jälkikäteen voinut olla ihan järkevä kulkupeli. Toisaalta pyörällä huristellessa osa mielenkiintoisista pistoista vaikeampaan maastoon olisi voinut jäädä tekemättä.
Saarta halkoo kaksi mukulakivistä päätietä, Lyhyt ikävä ja Pitkä ikävä. Lyhyt ikävä kulkee saaren poikki leveyssuunnassa ja Pitkä ikävä vastaavasti pituussuunnassa. Muutenkin tieverkosto saarella on melko kattava ja tiet ovat erittäin hyvässä kunnossa, joten niitä on hyvä edetä joko jalkaisin tai pyörällä.
