Stūra māja (Kulmatalo) oli KGB:n päämaja Latvian Riikassa. Tässä on yksi esimerkki Neuvostoliiton aikanaan harjoittamista kauheuksista. Myöhemmin rakennus toimi myös Latvian turvallisuuspoliisin käytössä, jonka aikana rakennusta hieman inhimillistettiin mm. vankisellien sängyillä.
Tämä on rakennus, josta latvialaisten on edelleen vaikea puhua. Niin syvästi se kosketti 40-luvulta alkaen koko väestöä. Nykyisten arvioiden mukaan joka viidennen latvialaisperheen jäsen joutui jossain vaiheessa tähän pahamaineiseen rakennukseen. Rakennuksesta oli vain kaksi tapaa ulos: hidas tai nopea.
Neuvostoliitto ei pitänyt länsimaisista vaikutteista, sillä silloin olit valtion vihollinen. Jos kuuntelit ulkomaista musiikkia, luit ulkomaista kirjaa tai puhuit kaduilla muuta kuin Latviaa tai Venäjää, niin olit valtion vihollinen, josta piti päästä eroon.
Kun olit syyllistynyt tai sinun epäiltiin syyllistyneen johonkin tämänkaltaisista rikoksista, sinut kuljetettiin rautaportista sisään Kulmataloon. Ensimmäisenä jouduit rekisteröintihuoneeseen, jossa täytettiin henkilötietolomakkeet, otettiin sormenjäljet, takavarikoitiin esineet valtiolle sekä poistettiin vaatteista napit, vetoketjut yms. jolla voisi vahingoittaa itseään. Seuraavaksi sinut paiskattiin selliin. Isoimmissa selleissä Herrojen käytävällä oli pahimpina aikoina jopa 40-50 vankia vaikka sellit oli suunniteltu 20 vangille. Huoneita kuumennettiin ja katossa poltettiin kirkkaita valoja vuorokauden ympäri. Ainoastaan selällään sai nukkua ja silmiä ei saanut peittää. Huoneessa oli vain yksi ämpäri, joka tyhjennettiin kerran päivässä. Vartijat pitivät huolen, että sääntöjä noudatettiin. Käytävillä oli paksut pehmeät matot, jotta vartijoiden liikkumista käytävillä ei kuullut. Selleissä oli yhdestä kahteen vakoojaa, jotka yrittivät saada tietoja vangeista.
Öisin sitten vietiin kuulusteluhuoneeseen, jossa sinua odotti noin neljä vuotta kuulostelu- ja kidutustekniikoita opiskellut KGB:n agentti. Ensimmäinen kuulustelukerta oli hyvin ystävällinen. Kyseltiin kuulumisia, harrastuksia, lempitekemisiä yms. joilla yritettiin rikkoa ilmapiiriä ja hämmentää kuulusteltavaa. Myöhemmin kuulustelut sitten muuttuivat fyysisemmiksi, joissa revittiin irti sormien kynsiä ja rikottiin luita. Tunnusta olevasi vakooja, valtion vihollinen. Allekirjoita tunnustus ja sinut teloitetaan viereisessä rakennuksessa. Älä tunnusta ja jatka kärsimystä. Noin vuoden päästä sinut siirretään Siperiaan Gulakiin – työleirille.
Ruokaa sai hyvällä tuurilla kolmesti päivässä. Tosin ruokaa valmistettiin eläimille kelpaamattomista aineksista astioissa, joita ei koskaan pesty. Tämä oli yksi tapa lisätä vankien epämukavuutta ja saada vangit tunnustamaan. Aamupala oli kahvin ja teen välimaastosta olevaa litkua, jossa oli sattumia edellisestä ruuasta. Päivällä tarjoiltiin keittoa. Illalla leipää.
Kerran kymmenessä päivässä vangit vietiin selli kerrallaan sisäpihalle ulkoilemaan. Ohjelmassa oli 20 minuuttia ringissä kävelemistä, jonka aikana katse pidettiin tiukasti maassa ja oltiin hiljaa. Jos joku rikkoi sääntöjä, ulkoilu keskeytettiin välittömästi. Sisäpihan katon harjanteelle oli rakennettu puinen este, ettei viereisistä asuintaloista nähnyt mitä rakennuksen sisäpihalla tapahtui. Joskus ulkoilun päätteeksi vartija käski vankeja katsomaan ylös. Taivas loi kaipuuta vapaudesta ja kannusti tunnustamaan.
Sellejä rakennuksessa oli kolmessa kerroksessa. Ylimmässä herrojen käytävässä oli isot sellit. Keskimmäisessä ruusujen käytävässä oli pienempiä, pimeitä sellejä. Kaikista kurjimmat oltavat oli kellarikerroksen mutaisella käytävällä, jossa oli pieniä valottomia koppeja, joiden lattia oli mutaa ja vettä.
Jos allekirjoitut tunnustuksen olevasi vakooja, sinut vietiin viereiseen piharakennukseen, jossa virkailija tarkasti paperien olevan kunnossa ja sinut ammuttiin. Joskus useampaankin kertaan, koska käytettiin pienikaliiberista pistoolia hiljaisemman äänen vuoksi. Ruumiit lastattiin viereisellä ajorampilla olevaan kuorma-autoon, joka ajoi ruumiit yöllä ulos kaupungista. Jossain vaiheessa teloitukset siirrettiin tehtäväksi keskusvankilaan ja edelleen Moskovaan. Kulmatalossa teloitettiin yli 160 vankia.
Kaikki ylläoleva perustuu tietoihin, jotka on saatu talosta selvinneiltä – 5-10 vuoden työleirillä olon jälkeen. Jotkut onnekkaimmat ovat onnistuneet lahjomaan itsensä ulos mutta vain harvat.
Kulmatalossa oli yksi ainoa julkinen huone, heti eteisessä. Tässä huoneessa oli postilaatikko, johon sai käydä tekemässä nimettömiä ilmiantoja valtion vihollisista ja vakoojista. Samaan postilaatikkoon myös jätettiin tietopyynnöt kadonneista. Jos sukulaisesi katosi, oli varsin todennäköistä, että hän oli täällä.
Täällä kannattaa käydä mahdollisimman nopeasti, sillä museo on näillä näkymin enää vuoden auki. Sen jälkeen tämäkin todennäköisesti pyyhitään pois ja tilalle tulee asuinhuoneistoja.
