Vuorten ylityksiä, ukkosenlailla karjuva vesiputous ja noituutta.
Tänään on tullut tehtyä niin monta erillistä vuorten ylitystä, että allekirjoittaneelta loppui sormet kesken niitä laskiessa. Muutaman läpikin onnistuttiin menemään mutta tämä ei liity edellä mainittuun noituuteen vaan ihan tunneleihin. Mielenkiintoinen kokemus oli vuoren läpi menevä viisi kilometriä pitkä tunneli, jossa oli reilun kolmen kilometrin matkalla vain yksi kaista. Onneksi meidän kulkusuuntamme oli etuajo-oikeutettu, joten matkanteko sujui kohtuu vaivattomasti mitä nyt yhdessä kohtaa oli vähän ahdasta rekan kanssa.
Vuorten ylittämistä on tänään kruunannut auringonpaiste. Maisemat olivat todella hulppeita, ja nyt niitä jopa näki jatkuvan pilvessä ajamisen sijaan. Monessa paikassa oli ihan lämmintä ja tarkeni pelkässä hupparissa. Toki vuorilla oltaessa on todella, todella kylmä vaikka lämpöasteita mittarissa onkin ollut noin 10 astetta. Ylhäällä puhaltaa luultavasti lähellä myrskylukemia oleva tuuli, joka on jäätävän kylmä. Ilma tuntuu kohtuu kovalta pakkaselta.
Päivän erityiskohde oli valtava vesiputous, Dynjandi. Korkeutta putouksella on hulppeat 100 metriä. Dynjandi on alaosastaan 60 metriä ja yläosastaan 30 metriä leveä. Noin vartin sai kavuta kivisiä ja mutaisia polkuja ylöspäin päästäkseen isoimman putouksen juurelle. Nimenä Dynjandi tarkoittaa Jyrisevää, joka kuvaa osuvasti putouksen jylhää ja mahtipontista pauhua. Tämän kokemisen jälkeen monet muut vesiputoukset alkoivat näyttää ja tuntua surkeilta puroilta.
Illan viimeisenä etappina oli pikkuruinen mutta erittäin mielenkiintoinen Islannin noituuden ja taikuuden museo. Noituuden harrastaminen nosti hyvin vahvasti päätään 1600-luvulla, joka johtikin 21 islantilaisen polttamiseen noituuden harjoittamisesta. Eli hieman jälkijunassa muuhun eurooppaan nähden, jossa tehtiin ansiokasta työtä jo 1400-luvun lopulla Malleus Maleficarumin (suomeksi Noitavasaranakin tunnetun kirjan) kanssa. Kyseiseen teokseen kannattaa tutustua, jos haluaa lukea jotain todella psykoottista paatosta keskiajalta. Olin jo lisäämässä albumiin kuvan museon kuuluisimmasta näyttelykappaleesta, Nekromanserin housuista, mutta tuolta taustalta kiellettiin. Google voisi tosiaan luokitella blogin sisällön hieman graafisemmaksi. Mutta onneksi tästäkin voi antaa kirjallisen kuvauksen! Kyseessähän oli islantilaisten ihan oma keksimä noituudenmuoto, jossa nekromanserin, eli kuolleistaherättäjän kanssa tehtiin pikku sopimus. Henkilön kuoleman jälkeen nekromanseri kaivaa henkilön (miehen) ruumiin haudasta ja nylkee tämän vyötäröstä alaspäin. Tästä saadaankin aikaiseksi näppärät ja trendikkäät housut, jotka nekromanseri pukee päällensä. Loitsujen saattelemana iho sulautuu yhdeksi nekromanserin kanssa ja sopimuksen laatijan jälkipolville kertyy runsaasti varautta.
