Ensimmäisenä kohteena tänään oli hyvin vaatimattomasti nimetty Goðafoss, eli Jumaltenputous. Goðafoss on yksi Islannin hienoimmista vesiputouksista. Putouskorkeus on 15 metriä ja leveyttä sillä on reilut 30 metriä. Saagat kertovat lainpuhuja Þorgeir Ljósvetningagoðin heittäneen viikinkijumalien patsaat kyseiseen putoukseen vuonna 1000, kun hunnun herrojen propaganda sai miehen kääntymään kristityksi.
Seuraavaksi olikin siirtyminen Pohjois-Islannin alueelle ja loppupäivä menikin lähinnä Mývatn-järven ympäristöä kolutessa. Kiertäessä järveä vastapäivään, ensimmäinen pysähdys oli Skútustaðagígarin pseudokraaterit. Nämä kraaterit ovat syntyneet höyryräjähdyksissä, joita tapahtuu laavavirran törmätessä järveen tai kosteikkoon. En nyt kyllä ihan heti keksi, miksi näitä kutsutaan pseudokraatereiksi, kun kraatereitahan ne nämäkin ovat? Joka tapauksessa näitä pseudokraatereita esiintyy Mývatnin lisäksi ainoastaan Marsissa.
Toisena vuorossa oli taas Game of Thrones -sarjasta tuttuja maisemia. Kyseessähän on Dimmuborgirin (Tummat linnat) laavakenttä. Tämä valtava laavajärvi on syntynyt noin 2300 vuotta sitten tapahtuneen purkauksen yhteydessä. Game of Thronesin -fanit taas muistavat paikan Muurin takana sijainneesta isosta Wildlingsien leiristä.
Kolmantena jatkettiin edelleen Game of Thronesin hengessä ja saavuimme Grjótagján luolalle. Tämä luola muistetaan Jon Snown ja Yggriten herkästä hetkestä. Itse luolahan on vanha kylpylä, joskin nykyisin sen käyttö on kielletty, johtuen veden liiasta kuumuudesta. Isompaan luolaan oli kaksi kulkuaukkoa ja lisäksi sen vieressä oli yksi pienempi luola, jonka suuaukko oli suljettu kalterein. Näiden välistä siitä kyllä sai kuvan. Itse luolan vesi on todella rikkipitoista ja haju oli sen mukaista. On siinä mahtanut olla näyttelijöillä hauskaa kuvata romanttista kohtausta. Luolien vieressä meni myös varsin syvä rotko.
Tässä välissä oli hyvä hetki mennä taas lillumaan kuumaan altaaseen. Hinta isoon altaaseen pääsemiselle oli kyllä harvainaisen härski – 5000 kruunua per naama, eli yhteensä noin 80 euroa. Ei tätä kuitenkaan nyt ihan täysin maantierosvouksen harrastamisena voida pitää, sillä paikalle oli tehty iso, kaksi osainen allas polskimiselle. Vesi oli hyvin jännä elementti täällä. Ilmeisesti se oli niin suolaista ja mineraalipitoista, että se oli jopa hieman jähmeää ja väriltään vaaleansinivihreää. Uiminen vedessä oli lähes täysin mahdotonta ja sen lisäksi se kannatteli niin hyvin, että siinä sai aika vahvan painottomuuden tunteen. Altaassa olevilla penkkiriveillä istuminenkin oli tästä syystä melkoisen vaivalloista. Jännin efekti kuitenkin tuli noustessa altaasta takaisin kuivalle maalle – gravitaation vaikutus iski ja liikkuminen ja kaikki tuntui todella todella raskaalta. Ehkä tämä oli esimakua siitä, miltä astronauteista tuntuu lennolta palatessa?
Painottomuudesta selvinneinä siirryimme seuraavaksi Marsiin. Eikun siis Hveraröndin kuumien rikkilähteiden alueelle. Kuvista selviää miksi tämä erehdys on täysin ymmärrettävä. Sen lisäksi, että täällä on treenattu aikanaan Apollo-ohjelman kuulentoja hyvin kuumaisissa olosuhteissa, niin näköjään tänne voisi perustaa myös täysin uskottavan Marssimulaattorin. Hyvin vaikuttava paikka. Triviatietona mainittakoon, että vaikka tätä paikkaa ei olekaan koskaan näytetty Game of Thronesissa, niin täällä kuitenkin kuvattiin rikkilähteiden talvella jäätyvän höyryn avulla lumimyrskyjä, joita on käytetty eri tuotantokausien erikoistehosteina.
Matkalla tämän öiselle majapaikalle nähtiin myös muutamia täsyin pystysuorareunaisia kanjoneita. Melkoisen veikeän näköisiä. Noiden sisässä olisi varmasti mielenkiintoista päästä vaeltelemaan, harmittavasti tällä kertaa vain aika ei siihen riitä.
Päivän säätila oli tosin täysi yllätys! Aurinko paisteli ja lämmintä oli 16 astetta. Käytännössä koko päivä meni t-paita päällä, samaan aikaan kun muut turistit painoivat eteenpäin toppatakeissa ja pipoissa. Ei nuo etelän otukset selvästikään ymmärrä shortsikelien päälle. Huomenna Islannin ilmasto korjaakin jo tekemänsä virheen ja vettä pitäisi tulla melko rankasti aamupäivästä lähtien.
