Matkasuunnitelmiin tuli muutos, kun sääennuste näytti Pohjois-Islantiin parempaa säätä muutaman tunnin pidemmäksi aikaa, kuin etelään. Koukkasimme heti aamusta Vatnajökullin kansallispuistossa sijaitsevalle Jökulsárgljúfurin kanjonille. Täällä asustaa koko Islannin jättimäisin hirviö, Dettifossin vesiputous. Putouksen strategiset mitat ovat 100 metriä leveä ja putouskorkeutta löytyy 45 metriä. Putouksen läpi virtaava vesimäärä tekee kuitenkin putouksesta Euroopan voimakkaimman vesiputouksen. Todistettavasti myös aurinko pilkahteli taivaalla, kun kerran myös sateenkaari nähtiin putouksessa.
Samalla alueella tuli kiivettyä kahden vanhan tulivuoren kraaterin reunalle. Näistä isommassa oli nähtävissä kauniit shokkiaaltojen muodostamat rinkulat, jotka ovat oletettavasti syntyneet tulivuoren purkauksen yhteydessä. Hetkeä myöhemmin löysimme itsemme tummanpunaisen mäen huipulta. Täällä maaperä ilmeisesti oli varsin rautapitoista.
Matkan jatkuessa kohti pohjoista törmäsimme upeaan mustasta laavahiekasta muodostuneeseen rantaan. Laskuveden aikaan rannalla oli nähtävissä runsaasti simpukankuoria ja yksittäinen meduusa ja ravun tyhjä kuorikin löytyi. Ihan jokapaikkaan rannalla ei päässyt kulkemaan, siitä pitivät huolen varsin agressiiviset pesivät tiirat.
Matkaohjelmaan yllätyksenä ilmestyi Islannin pohjoisin kylä, Raufarhöfn. Täältä löytyi mielenkiintoinen rakennusprojekti: uuspakanallisten valtava kivipyhäkkö Heimskautsgerðið. Kivipaaseista rakennetulla tai pikemminkin rakenteilla olevalla alueella halkasija on 50 metriä ja tulijaa tervehtivät 6 metriä korkeat kiviportit. Rakentajien kommenttien mukaan tämän on tarkoitus tehdä Stonehenge näyttämään mitättömältä kivikasalta. Rakennelmien koko luonnossa on kyllä hyvin vaikuttava, autotiellekin se erottui lähes 10 kilometrin päähän selvästi.
Viimeinen kohde tänään jatkoi taas viikinkien jalanjäljissä. Kyseessä oli Geirsstaðakirkja, joka on rekonstruktio samalla Littli-Bakkin maatilalla sijainneesta turveseinäisestä viikinkiaikaisesta kirkosta. Samalla maapläntillä, jossa rekonstruktio nyt sijaitsee on löydetty kirkon lisäksi pitkätalon ja kahden pienen rakennuksen pohjat. Tämän kaltaisia kirkkoja rakennettiin Islannissa noin vuosien 930-1262 välisenä aikana, kunnes eurooppalaisempi tyyli levisi alueelle. Maatalon kirkkoineen epäillään kuuluneen Hróarille, joka oli yhden Itä-Islannin ensimmäisen asuttajan, Uni Tanskalaisen, poika.
Iltapäivällä kohti etelää edetessä sateet viimein onnistuivat saavuttamaan meidät. Sen jälkeen vettä onkin tullut vaihtelevasti, välillä aivan kaatamalla. Ihan hirveästi ei pysty tällä hetkellä nauttimaan rannikon näköaloista, kun jokapaikkaa peittää sankka sumu.
