Aamu alkoi taas varsin hyvässä säässä. Ihan t-paitakeliä oli 17 asteen lämpötilassa. Oikeastaan varsinaista ohjelmaa tänään ei ollut, joten improvisoitiin lennosta. Majapaikasta lähdettiin ensin kohti pohjoista, jossa sijaitsee Páskahellirin luola. Tai paremminkin kalliolippa. Kokonsa puolesta se kyllä täyttää luolaksi kutsuttavalle kivimuodostelmalta vaadittavat mitat, sillä lipan alle mahtuisi leiriytymään helposti useampia kymmeniä ihmisiä vaaditun kymmenen sijasta. Tässä taas nähttiin, että älä luota nettilähteisiin. “10 minuutin kävelymatka!” No ei ollut. Paikoin hyvin vaikeakulkuista maastoa oli useampi kilometri ja varsinkin luolan lähellä homma meni kiipeilyksi. Hieno ja vaivan arvoinen paikka oli kyllä kyseessä.
Ajellessa näkyi useita lähes ja yli kilometrin korkuisia vuoria, joista yksi oli selväsi Goðafossin sukulainen, sillä sen nimeksi oli annettu Goðaborg, eli Jumaltenvuori. Sinäänsä erikoinen nimivalinta, että lähistöllä oli kyllä paljon kookkaampiakin ja näyttävämpiä vuoria. Ehkä nimi johtuu sitten jotenkin vuoren nuolenkärkimäisestä muodosta?
Seuraavana etappina päätettiin lähteä kokeilemaan Islantilaisten kovasti markkinoimaa tietä numero 939 “Erittäin pelottava tie!”, “Niin kapea, ettei siellä mahdu ohittamaan autoja!”, “Ihan hurjan huonossa kunnossa!”, “17 asteen nousuja!”, “Käännökset on niin jyrkkiä, että ei näe tuleeko autoja!”. Tie on niin hurja, että sille on oikein annettu nimeksi Öxi. Jahas, pääsisikö nyt taas haastamaan auton nelivetoa? Ei päässyt. Tämä oli kuin surkea uusinta 711 tiestä, joka ajettiin jokunen päivä aikaisemmin katsomaan hylkeitä. Tie oli suurimman osan matkasta niin leveä, että siinä olisi mahtunut kolme autoa rinnan. Muutamia yksittäisiä kurveja oli, joissa joutui jopa hidastamaan vastaantulijan kohdalla. Muutama onneton jyrkkä nousu oli koko pätkällä. Tien kunto oli parempi kuin yhdenkään suomalaisen hiekkatien. Huoh. Se siitä jännityksestä. Maisemat sen sijaan reitillä olivat kyllä ajamisen arvoisia. Tie kulki parhaimmillaan yli 500 metrin korkeudessa ja sieltä oli huimat näkymät ympäröiviin laaksoihin.
Tästäpä sitten alkoikin päivän keli huonota. Ensin päästiin paksuun sumuun ja siitä eteenpäin vettä tuli varsin runsaasti. Alkuillasta ehdittiin taas kuumiin lähteisiin lilluskelemaan, jonka aikana alkanut vesisade oli varsin tervetullut jäähdytys altaiden kuuman veden vastapainoksi.
Päivän näennäisviikinkohde, Höfnissä sijaitseva elokuvan lavasteiksi 2010 rakennettu viikinkikylä jätettiin suosiolla väliin. Viimeaikaiset nettikommentit on olleet paikasta niin huonot – kaikki rakennukset ovat jo käytännössä romahtaneet ja maanomistaja laskuttaa näiden raunioiden näkemisestä 8 euroa per henkilö. Ei kiitos.
Huomisesta voikin tullu hyvin mielenkiintoinen päivä. Aamulla on heti alkuun (mahdollisesti) luvassa kumiveneretki jäävuoria ihastelemaan, ellei se vielä peruunnu aamupäivälle alkamaan luvatun myrskyn takia. Jos ennustukset pitävät paikkansa, niin meidän pitäisi ehtiä juuri ja juuri takaisin ennen rintaman saapumista alueelle. Eikä tässä vielä kaikki! Matka jatkuu pitkin etelärannikkoa läpi alueen (muutakaan reittiä ei ole), jossa on annettu pysäköintikielto ja pysähtymisiäkin tulee välttää. Maanvyörymien riski on alueella välitön ja lisäksi on odotettavissa 35m/s myrskytuulta kaatosateella varustettuna. Tervetuloa Islantiin!
