Suurin osa päivästä meni todella kurjassa säässä. Vettä tuli useaan otteeseen kaatamalla ja keskituulennopeus huiteli 16m/s lukemissa. Onneksi sadevarusteet toimivat toivotulla tavalla.
Kohokohta päivässä oli kumiveneajelu jäätikön reunalle Jökulsárlónin jäätikkölaguunissa. Venematkaa oli 8 kilometriä suuntaansa, joka sekin saatiin viettää raikkaassa islantilaisessa vesisateessa. Vesisade ei kuitenkaan ole huono asia silloin, kun halutaan nähdä jäävuoria. Sateessa ja sumussa uusien, vain hetki sitten irronneiden jäävuorien, sininen väri näkyy erinomaisesti ja vastaavasti kirkkaassa auringonpaisteessa sitä ei juurikaan erota. Kuvagalleriasta tulikin tänään kovin jäävuoripainotteinen. Veneily kesti hieman reilun tunnin ja siihen päälle ajelut veneiden luokse, sekä paksuihin pilkkihaalareihin sonnustautuminen ottivat myös aikansa. Koko Zodiac-kierrokseen meni aikaa yhteensä noin parisen tuntia.
Kierroksella nähtiin paljon alle tunti sitten Vatnajökullin jäätikön reunasta lohjenneita jäävuoria. Myös retken aikana kuultiin kovaa jyrinää ja paukahtelua, joka johti uuden jäävuoren lohkeamiseen jäätiköstä! Veneen reunan yli sai laguunista kaapattua ihmeteltäväkseen ja maisteltavakseen yli 800 vuotiasta jäätä. Tästähän tuli sitten ensimmäinen ja mahdollisesti viimeinen viikinkiaikainen asia, jonka on suuhunsa työntänyt. Miltä viikinkien vesi sitten maistui? Hyvin raikkaalta ja aavistuksen suolaiselta. Suolaisuus tosin johtuu laguunin pienestä suolapitoisuudesta, sen ollessa ainoastaan puolisen metriä merenpinnan yläpuolella. Ajatusleikkinä voidaan miettiä, että esimerkiksi Snorri Sturlusson olisi voinut juoda tuota kirjaimellisesti samaa vettä!
Veneretkeltä palattuamme siirryimme muutaman sadan metrin päähän Diamond Beachille, jossa laguunin jokisuisto laskee Atlantin valtamereen. Timanttirantanimensä paikka on kyllä ansainnut. Laavahiekasta muodostuneella pikimustalla rannalla kimaltelee laskuveden aikana sille loukkuun jääneitä jäävuorenpalasia timanttien lailla.
Matka jatkui majapaikan suuntaan pitkin etelä-rannikkoa. Kovassa vesisateessa ja tuulessa. Aikaisemmin suunniteltu pysähtyminen katselemaan taas yhtä Game of Thronesin kuvauspaikkaa jäi toteutumatta kaatosateen vuoksi. Sekä ehkä aavistuksen vuoksi myös sen takia, että kyseisellä alueella on edelleen päällä akuutti maanvyöryjen vaara. Aamulla pitäisi olla taas parempi sää, joten katsotaan jaksetaanko palata noin paljon takaisinpäin.
Seuraava ei niinkään suunniteltu pysähdys oli myöskin Game of Thronesin yksi kuvauspaikoista, Reynisfjaran Black Sand Beach. Game of Thronesin maailmassa tämä tunnetaan Night’s watchin Eastwatchin alueena, jossa Muuri päättyy mereen. Alkaako GoT:sta tulla jo matkan teema? Ilmeisesti, sillä näitä paikkoja on luvassa vielä kasa lisää. Ei tosin siksi, että ne olisivat GoT:n kuvauspaikkoja vaan siksi, että ne ovat Islannin hienoimpia nähtävyyksiä. Tämä samainen alue on ollut myös Star Wars: Rogue One -elokuvan Lah’mu-planeetan kuvauspaikkana!
Yllätyslöytö matkanvarrella oli myös Skógafossin vesiputous. Tämä oli yllättävän massiivinen ja korkea putous, jossa olisi päässyt kävelemään suoraan suihkuun. Tai ei oikeastaan edes olisi päässyt vaan pääsikin, kun joku meni ottamaan kuvia ja videoita putouksen juurelta noin 10 metrin päästä.
Iltaa kohti sää parani huomattavasti ja aurinkokin paisteli loppumatkasta majapaikkaan. Ulkona on taas miellyttävän lämmin. Huomenna suurimman osan päivästä pitäisi olla taas ihan hyvää säätä mutta vesisateitakin ennustukseen mahtuu harmittavan monta.
