Ensimmäisenä kuvatuksena yksi hömelöistä Islannin vuohista, joita täällä on enää harmittavan vähän. Majapaikkamme oli toinen niistä maatiloista, jotka Islannin vuohta enää kasvattavat tai tässä tapauksessa pikemminkin suojelevat sukupuutolta.
Päivän ensimmäinen kohde on jotain mitä ei yksinkertaisesti Islannin historian osalta nyt vain voi ohittaa vaikka juurikaan mitään nähtävää siellä ei ole, jos luterilainen kirkkorakennus tai raamattunäyttely ei satu olemaan sinun juttusi. Voinee arvata, että jäivät väliin. Mutta niin siis paikkahan oli luonnollisesti Skálholt, joka oli kristinuskon kautta Islannin johtokeskus yli kahdeksan sadan vuoden ajan aina viikinkiajalta vuodesta 1056 lähtien. Skálholt perustettiin nimenomaan papiston kouluttamista varten ja varsinkin keskiajalla sillä oli merkittävä rooli kulttuurin ja politiikan keskuksena. Adamn Bremeniläinen kirjoittaakin 1075 vuonna Skálholtin olleen Islannin suurin kaupunki. Nyt tilanne on hieman toisin. Mitään kaupunkiin tai edes kylään viittaavaa ei ole lähimaillakaan.
Matka jatkui pohjoiseen, jossa odotti Gullfoss, eli kultainen putous. Tämäkin putous on islantilaislähteiden mukaan Islannin, Euroopan, Maailman ja Maailmankaikkeuden suurin putous. No okei, kaksi viimeistä oli oma lisäys, kun tuntuu, että luitpa mistä tahansa kohteesta täällä, niin se on aina se isoin, hienoin ja kauneinen. Mutta ilmeisesti Gullfoss on oikeasti ollut hetkellisesti Euroopan suurin vesiputous, kun siitä on virranut sateiden ja jäätikön sulamisen ansiosta läpi 2000 kuutiota vettä sekunnissa. Normaalisti kuitenkin Dettifoss on suurempi. Gullfossissa on kaksi erillistä putousta, joista toinen on 11 metriä ja toinen 21 metriä korkea.
Kolmantena vuorossa oli historian kannalta oikein kutkuttava kohde tai oikeastaan kolmoiskohde – Þingvellirin kansallispuisto. Paikan historiaan voidaan lähteä porautumaan alueen nimen kautta, nimi on vanhaa norjaa oleva yhdyssana sanoista þing ja vǫllr, eli kokoontumiskenttä tai kuten se kirjoitetaan nimessä monikkona kokoontumiskentiksi. Täällä perustettiin vuonna 930 Alþing, Islannin parlamentti ja täällä se piti istuntonsa aina vuoteen 1798 asti, jolloin toiminta keskeytettiin 45 vuodeksi. Uudelleen toimintansa Alþing aloitti Reykjavikissa, jossa se toimii tänäkin päivänä. Kyseessä on Euroopan vanhin yhtäajaksoisesti toiminut demokratia.
Alþing kokoontui Lögbergillä, eli lakikivellä, jossa valittu Lainpuhuja toimi parlamentin puheenjohtajana. Lögbergin todellista sijaintia ei tiedetä enää varmaksi, johtuen alueen muovaantumisesta vulkaanisen toiminnan vuoksi mutta vahvin veikkaus Lögbergin sijainniksi on Hallurinniksi nimetty mäennyppylä, jolle on tämän vuoksi sijoitettu lipputanko. Toinen vaihtoehtoinen paikka on ylempänä sijaitseva Almannagjá mutta ainakin ohi ajaessa sieltä ei erottunut mitään selvää nyppylää, joka olisi erottunut edukseen. Joka tapauksessa jossain tällä alueella Snorri Sturlusonkin vietti kauksi toimikautta Lainpuhujana.
Kolmas pisto Þingvellirissä oli Öxarárfossin vesiputous, joka valuu alas aiemmin mainitun Almannagján rinteitä. Putous on tunnettu äärimmäisen kylmästä vedestään.
Hauskana sivuhuomiona mainittakoon, että ratsastimme tänään urhean sotaratsumme RAV4:n selässä itsensä kaikki-isä Odinin saliin Valhallaan. Þingvellirin kolmas parkkialue nimittäin kantoi Valhöllin nimeä. Lisähuomiona mainittakoon, että Þingvellirin rotkossa on kuvattu myös Game of Thronesin kohtaus, jossa ko. kapeaan solaan on sijoitettu Eyrien portti.
Neljäntenä päivän kohteena oli Þórufossin vesiputous. Tämä valikoitui reitille ihan sen vuoksi, että se sattui olemaan Þingvellirin lähistölläja täälläkin on kuvattu Game of Thronesia. Vesiputouksen vieressä oleva kukkula toimi taustana kohtaukselle, jossa lohikäärme Drogon söi vuohen. Mainittakoon, että nyt paikalla ei näkynyt lohikäärmettä eikä vuohiakaan mutta pieniä kaivon jälkiä maassa kyllä oli… olisikohan vain pitänyt odottaa kauemmin?
Matkalla majapaikkaan näkyi kuinka Heimdall avasi Biforstin täältä Midgårdista jonnekin toiseen maailmaan. Tai sitten se oli tavallinen pääsateenkaari todella näteillä interferenssikaarilla, eli pääsateenkaaren moninkerroilla. Mutta koska ollaan kuitenkin viikinkien asuinsijoilla, niin haluaisin kallistua ensimmäiseen selitykseen. Joka tapauksessa, nätti puolikas kaarenpätkä ilmestyi sopivasti vielä vuoren edustalle.
Majapaikalta suuntasimme suoraan tuossa noin 500m päässä sijaitsevaan Laugarvatn Fontana nimiseen geotermiseen kylpylään. Ulkoaltaita oli useampia eri lämpötilavaihtoehdoilla ja lisäksi oli yksi täysin luonnonallas, johon johdettiin kuumanlähteen vesi, jota käytettiin myös höyrysaunojen lämmitykseen. Samalla reissulla tuli käytyä myös geotermisessä saunassa, jonka höyry tuli suoraan kuumasta lähteestä. Mahtoikohan kaiken tuon rikin hengittäminen varmasti olla terveellistä? Joka tapauksessa erikoinen viritys. Kosteusprosentti oli sadassa, lämpötila noin 45 astetta ja haju varsin rikikäs. Kylpylästä pääsi myös pulahtamaan viereiseen järveen mutta lähes 40 asteisessa kuumassa lähteessä lillumisen jälkeen se jäi pelkäksi kahluureissuksi. Tosin kyseistä järvestä löytyy myös kiehuvia kohtia, joten ihan turvallisimmasta päästä siellä uiminen ei ole.
